10.5.16

Voisiko itsetutkiskelu pelastaa huonekalurallilta?




Minun mielestäni (saatan hyvin olla väärässäkin) onnistunut sisustus on ennen kaikkea mielentila. Parhaimmillaan tila tekee minut onnelliseksi, antaa minulle voimia ja vahvistaa omia vahvuuksiani ja luonteenpiirteitäni. Toisaalta joku toinen tila voi taas aiheuttaa pahimmanlaatuista ärtymystä, kiireen tunnetta, väsymystä tai jopa ahdistusta.

Erilaiset asiat, esineet, muodot ja sävyt vaikuttavat meihin erilailla. Varmasti eri elämäntilanteetkin vaikuttavat siihen, minkälaista ympäristöä kulloinkin kaipaamme, mutta uskon että isoimmat linjaukset mieltymyksistä ovat syntyneet jo lapsuudessa.

Kokeilepa. Sulje silmäsi ja palaa hetkeksi lapsuuteesi. Muistele jotain hetkeä ja paikkaa, joka oli sinulle erityisen merkityksellinen. Missä olit? Mitä ympärilläsi oli? Mitä tunsit? 

Oma päällimmäinen muistoni on se kuinka lämpimänä kesäaamuna herättyäni kömmin aurinkoiselle terassillemme. Oli valoisaa, lämmintä, aurinko tuntui pehmeänä kosketuksena iholla, jalkojeni alla rapisi kaislamatto. Istahdin pieneen korituoliini nauttimaan äidin laittamaa aamiaista. Valkoisesta lohkotiilestä rakennettu talo välkkyi auringonvalossa. Asuimme päättyvän kadun viimeisessä talossa, joten terassi oli ihanan suojaisa ja yksityinen paikka. Rakastin sitä pientä kahinaa, kun tuulenvire heilutti terassin edessä kasvavan puun hentoja lehtiä.

Tämä on se tunnelma, johon jatkuvasti haluan itseäni sisustaa. Se selittää monet mieltymykseni materiaaleista, värisävyistä ja tunnelmasta. Rakastan valoa. Vaikka pidän väreistä, ja oikeastaan melkeinpä ihan kaikista väreistä, olen aina halunnut pitää kotini suuret pinnat suhteellisen vaaleina. Ihailen kovasti toisten tummia, tunnelmallisia tiloja, mutta en vain tuntisi itseäni kotoisaksi niissä. Kaipuu auringonvalosta vaikuttaa myös mieltymykseeni valon sävystä. Paras vaihtoehto on tietysti aina lämmin aito luonnonvalo, mutta jos keinovalon sävy pitää valita, valitsen aina mieluummin lämpimän kuin kylmän sävyn. En tiedä pahempaa vaihtoehtoa kuin siniseen ja violettiin taittavat keinovalot. Ihan rehellisesti sanottuna ne ajavat minut hulluuteen. Eikä tämä ole vitsi.

Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi se, että rakastan luonnonmateriaaleja, enkä vähiten sen vuoksi, miltä ne tuntuvat paljaalla iholla. Valitsen aina materiaalit ennen kaikkea tunnun mukaan, sitten vasta ulkonäön. 

Esimerkiksi työhuoneeni korkkilattia on minusta aivan ihana. Moni kauhistelee korkin luonnollista sävyä, enkä minäkään samaa väriä valitsisi maalattuna, mutta se nyt vain on osa korkkia. Olisin voinut valita lattiamateriaalin myös ulkonäkö edellä. Silloin lattiani ei todennäköisesti olisi näin mukava ja lämmin jalkojen alla ja tuskin pääsisin siihen tunnelmaan, mitä haluan.  Joku muu lattiamateriaali näyttäisi kenties kuvissa freesimmältä, mutta kylmä ja kova lattia veisi minut kauaksi siitä lapsuuteni kesäpäivän ihanasta tunnelmasta.

Oikeanlaisen tunnelman löytäminen ja siihen pyrkiminen on siis yksi tie onnistuneeseen sisustukseen. Uskon vahvasti, että se voisi pelastaa monen huonekalurallin pyörteessä kärvistelemän sisustajankin pinteestä. Voihan joku tietty huonekalu tai valaisinkin tehdä onnelliseksi, mutta luultavasti siihen tarvitaan jotain enemmänkin. Kokonainen tunnelma, joka saa meidät pysähtymään ja nauttimaan hetkestä.

Minkälaista tunnelmaa sinä kaipaat?

12 kommenttia:

  1. Olipa hyvin kirjoitettu :). Tunnelma on tosiaan kaiken a ja o, joka muodostuu sisustuksen kaikista osista. Ja varmastikin liikaa yrittämättä. Minä kaipaan siistiä ja turhasta tavarasta karsittua tilaa...liika tavara tekee todella levottomaksi. Muuten tärkeää on materiaalien tuntu..eli pehmeys, kotoisa tuntu ja valo...sekä värit. Sellainen jotenkin seesteinen tunnelma on mieluinen

    VastaaPoista
  2. Great ideas for an office room!

    http://beautyfollower.blogspot.gr/

    VastaaPoista
  3. Ihanaa pohdintaa ja jäin oikein miettimään minkä paikan muistan hyvällä lapsuuden kodista. Taitaa parhaimmat muistot olla mummilasta <3

    VastaaPoista
  4. Hyvin pohdittu. Olen samaa mieltä ja juurikin tuon kalusterallin itsetutkiskelulla välttää. Siinä pitää vain olla aikaa ja rohkeutta hiljentyä näkemään sisimpänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu myös siellä. Sillä, jos ei uskalla tutkia sisimpäänsä, sisustaa helposti muita miellyttääkseen. :)

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus ! Minun parhaat muistot ovat kesämökiltämme lapsuudesta; levitettävän puusohvan natina, puulattia, puusauna ja laiturilla vietetyt hetket <3 Mulla onkin toivoton mökkikuume! Mökkitunnelmaa kaipaan kipeästi.

    Huonekaluralli kuulostaa jotenkin epätoivoiseltakin. Siinä on varmaan oma tyyli vielä hakusessa tietyllä tapaa? Jotkut nurkat vaativat toki enempi mietintää, mutta ainakin itsellä auttaa tilassa oleskelu ja fiilistely. Sitten ratkaisu yleensä löytyy :) Ei pidä hoppuilla, joskus se idis iskee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioi, laiturilla vietetyt hetket. Mitenköhän sen saisi ammennettua kotiin?
      Sisustusralli on justiinsa sitä - vaihdat valaisimen, sitten sohvapöydän, maton, verhot, tyynyt, uudestaan pöydän, vielä kerran maton, verhot ja taas valaisin näyttää ihan kököltä... =D

      Poista
  6. Kiitos taas tästä loistavasta postauksesta! Jäin miettimään lapsuudenkodin tunnelmia... enpä tiedä... oma kotini on jotenkin tosi erilainen kuin se männyllä vuorattu omakotitalomme. Onkohan jäänyt joku kammo kun haluan nyt maalauttaa meidän männynväriset porrasaskelmat piiloon? ;) Ei vaan, onnellisia hetkiä vietimme siellä, lapsuuteni oli ihana. Mulla oli älytön mielikuvitus (kuten kaikilla lapsilla?), joten olin kodissamme milloin missäkin maailmoissa. Ehkä se on jäänyt parhaiten mieleen, miten tilat muuttuivat mielessäni melkein miksi vain, ajatus sai tilaa lentää. Sellainen olo, että oli hyvä olla. Siinäpä tavoitetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun olisi aikaa ja malttia vielä viihtyä yhtä pitkiä aikoja mielikuvitusmaailmoissa kuin lapsena :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!