11.4.16

Tästä kalusteesta en luovu ikinä!





Jutta Oblik-blogista haastoin minut jo jokin aika sitten kertomaan rakkaimmasta huonekalustani. Siitä mööbelistä, mistä en olisi valmis luopumaan mistään hinnasta. Minun oli pakko valita kaksi.

Ikivanha Artekin pöytä vie eittämättä ensimmäisen sijan tässä kilpailussa. 45 euron (kunnostus maksoi tietysti monin verroin enemmän) Tori-löytö on vienyt sydämeni. Kaamean näköisestä rumiluksesta paljastui entisöintipajalla mitä ihastuttavin kaunokainen. Ehkä rakkautta lisää myös se käytännön asia, että pyöreän pöydän ympärillä on tosiaan huomattavan paljon sosiaalisempaa kokoontua kuin suorakaiteen muotoisen pöydän äärelle.

Koska pöytä on kuitenkin suht kookas, eikä välttämättä taipuisi tilaan kuin tilaan, halusin valita myös toisen sisustusjutun, joka varmasti tulee seuraamaan minua: Mehiläispesä-valaisin. Tarina valaisimen takana on aivan toisenlainen ja huomattavasti tylsempi. Se on nimittäin uutena ostettu (kun ei näitä ikinä tunnu saavan käytettynä), eikä se ole samalla tavalla ainutkertaisen rakas kuin pyöreä pöytämme on,  mutta toisaalta valaisin taas on niin käytännöllinen, toimiva ja ajaton, että löytää varmasti kodista kuin kodista paikkansa. 

En tiedä onko sattumaa, että molemmat näistä suosikkiesineistäni ovat Alvar Aallon suunnittelmia. Fanitan toki Aallon tuotantoa, mutta minulle esine on esineenä aina tärkeämpi kuin muotoilija esineen takana. Taitaa vain ajatus- ja arvomaailma Alvarin kanssa kohdata. 

Mikä muuten sinulle on se rakkain huonekaluaarre?
Se kaluste, joka on seurannut kodista toiseen TAI josta tiedät tulevan sinulle mööbeli, josta et koskaan luovu? 

Erityisesti haluaisin haastaa omista rakkaista aarteista kertomaan Katjan, Tiinan ja Johannan.

Karin

14 kommenttia:

  1. Tuo Mehiläispesä on kyllä kaunis valaisin..:

    VastaaPoista
  2. Toisinaan pystyn luopumaan aika helpostikin tavarasta, mutta sitten on niitä huonekaluja ja esineitä, joiden uskon kulkevan mukanani aina. Meidän Artekit on kaikki edullisia kirppislöytöjä, eurolla, parilla tai muutamalla kympillä. Jätelavalta löytynyt Artekin säleseinä on sellainen josta en varmasti luovu, siihen sisältyy niin hauska tarina. Useimmat olen ostanut huonokuntoisina ja entisöinyt ajan kanssa. Hiort af Örnäsin kirppikseltä ostetut nojatuolit ja Olavi Hännisen harvinainen Bumerang sohva. Samoin Risto Halmeen ruokapöydän tuolit ja tuoleihin tekemäni pöytä. Noiden huonekalujen lisäksi vielä kirppikseltä ja kierrätyksestä löydetyt Paavo Tynellin valaisimet. Niistä en luovu vaikka ostajia olisi, koska eihän Tynellin valaisimia pitäisi edes kierrätyskeskuksesta löytyä ja niin vaan löytyi :-)

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Nyt pistit kyllä pahan... Mutta otetaan haaste vastaan :)

    VastaaPoista
  4. En ihmette sun valintoja, kauniita ja niin ajattomia. Kelpaisi mullekkin. Meidän puusepällä teetetty keittiön pöytä on sellainen, jota kauan halusin. Mukavan rouhea, tarpeeksi iso ja toimiva. Ja juuri meille tehty:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri omiin tarpeisiin teetetty pöytä onkin varmasti just se juttu, mistä ei ikinä haluaisi luopua.

      Poista
  5. Kiitos haasteesta! Meillä ei juurikaan ole mitään varsinaisia design-esineitä, mutta silti on sellaisia korvaamattomia, joista tulen aina pitämään kiinni. Laitan postauksen aluille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu Johanna! Pelkkä designhan ei teekään mistään esineestä korvaamatonta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!