26.4.16

Mikrosementillä pinnoitettu ruokapöytä






Olen just tällä hetkellä niin superfiiliksissä, etten oikein osaa edes pukea ajatuksiani sanoiksi! 
Meillä on nimittäin vihdoinkin ruokailutila käytössä, sillä saimme eilen puusepältä tilaamani mikrosementillä pinnoitetun pöydänkannen.

Matka ei ollut aivan mutkaton, mutta siitä lisää joskus myöhemmin. Nyt nautiskelen uudesta tilasta, joka on niin viehättävä, että kuvittelin evästäväni paremmassakin kuppilassa.

Voitte varmaan kuvitella sen tunteen, kun pitkästä aikaa keskellä kotia ei olekaan keskeneräisyydestä muistuttava tyhjä aukko, vaan jotain aivan muuta.

//Suurkiitokset Saneeraustaitaja Tatu Poutiaiselle pöytälevyn työstämisestä halutunlaiseksi! 



25.4.16

En voisi olla ylpeämpi












Perinteistä vappusäätä uhmatenkin ajoin lauantaina Kuopioon katsastamaan ensimmäistä kertaa järjestetyn Kuopio Design Marketin. Onneksi sain rakkaalta siskoltani talvirenkailla varustetun auton  lainaan, sillä todellakin matkan aikana tuli vuorotellen niin lunta, räntää kuin rakeitakin.

Suotta en kuitenkaan Savon perukoille asti ajanut, sillä korkeahkoista odotuksistani huolimatta, Design Marketin anti yllätti minut positiivisesti. Miten paljon hyvää ja oivaltavaa muotoiluosaamista Suomesta löytyykään!

Kuopio Design Marketin tyyliset tapahtumat ovat mainio tapa löytää uusia designtuotteita ja tutustua muotoilijoihin. On sanomattakin selvää, että erityisesti nuorten muotoilijoiden ja pienten valmistajien on mahdotonta mainostaa ja markkinoida tuotteitaan valtakunnallisesti samalla tavalla kuin isot brändit tekevät. Kuitenkin näiden valmistajien tuotteita ostamalla takaat ehkä parhaiten rahan jäävän myös Suomeen, ja suomalaisille. Ja etenkin juuri niille huipputyypeille tuotteiden takana.

Kuopio Design Market oli kaikin puolin onnistunut tapahtuma. Hatun nosto Marulle, Iitalle, Emilialle ja Nicolle, jotka huseerasivat häppeningin kaiken muun työnsä ohella! Toivottavasti hieno tapahtuma saa vielä jatkoa.

Tapasimme illalla vielä bloggaajaporukalla Muotoiluakatemian upeassa Kristallisalissa, mutta siitä lisää myöhemmin.

// Kiitos kuvien lainauksesta Marulle!



22.4.16

Pehmeän persikkaista











Ihastuin aivan täysillä tämän pehmeäsävyisen asunnon tunnelmaan. Persikkainen seinämaali luo aivan ainutlaatuisen fiiliksensä makuutilaan. Aivan kuin katselisi maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi - umpirakastuneena.

Ja tuo viimeisen kuvan tilajatkumo!

18.4.16

Kukkakärpäsen puraisema






Olen varmaan joskus aiemmin maininnutkin, että meillä ei turhan usein ole nähty kukkia maljakossa. Nyt kuitenkin on. Ostin viikonloppuna tulppaanikimpun ilahduttamaan karmean vatsataudin kourissa kamppailutta teiniä. 

Pakko tunnustaa, että kukkatemppu toimi. Teini ilahtui kovasti, ja oikeastaan molemmat tyttäret suorastaan vaativat nähdä kukkia useamminkin kotona. Eivätkä nuo nyt vallan pahalta minunkaan silmiin näyttäneet.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että lähtisin näihin kukkahommeleihin pikkuhiljaa mukaan? Kohta meillä on varmaan kukkaverhot ja -tapetitkin. Voi tätä maailman menoa!

Karin

17.4.16

Kuopio Design Market


Minne kaikki aika oikein menee? Tänä viikonloppuna se meni vallan penkkiurheiluun. Istuin nimittäin järjettömät ajat tyttären joukkuevoimistelukisoja seuraten, mutta enpä suotta. Se laji, jos mikä, tarjoaa visuaalisia elämyksiä ja tunnelatauksia. Mutta joo, tunnen kyllä joka solullani istuneenikin.

Ensi viikonloppuna lupaan olla enemmän liikkeessä. Aion hurauttaa lauantaina vanhaan opiskelukaupunkiini, Kuopioon katsastamaan Design Marketin annin. Paikalla näyttäisi olevan aimo kattaus just mun näköisiä juttuja. Toivottavasti paikalla on myös yhtä laaja tarjonta kaikkia tuttuja ihania tyyppejä!

Näenköhän siellä sinua?

Karin

13.4.16

Blogivinkki: Lääke puutumista vastaan











Tunnustan, että inspiraation löytäminen sisustusjuttuihin on viime aikoina ollut tiukassa. Monet lempijuttunikin, jotka enimmäkseen ovat puuta, ovat alkaneet maistua puulta. Pinterestin avaaminen ja selaaminen on tuntunut aivan yhtä kuumottavalta kuin naapurin aurinkolomakuvien pällistely.

Ruotsalaisen valokuvaaja Jenny Brandtin blogi Dosfamily vastasi tylsistymiseeni sellaisella visuaalisella ilotulituksella, että energiatasoni on ainakin hetken tapissa. 

Hauska oli muuten myös huomata, että ihastusta herättänyt Meillä kotona -sivuston mainoskuva on samaisen Jennyn käsialaa!

Energistä keskiviikkoa!

Karin

kuvat: Jenny Brandt

11.4.16

Tästä kalusteesta en luovu ikinä!





Jutta Oblik-blogista haastoin minut jo jokin aika sitten kertomaan rakkaimmasta huonekalustani. Siitä mööbelistä, mistä en olisi valmis luopumaan mistään hinnasta. Minun oli pakko valita kaksi.

Ikivanha Artekin pöytä vie eittämättä ensimmäisen sijan tässä kilpailussa. 45 euron (kunnostus maksoi tietysti monin verroin enemmän) Tori-löytö on vienyt sydämeni. Kaamean näköisestä rumiluksesta paljastui entisöintipajalla mitä ihastuttavin kaunokainen. Ehkä rakkautta lisää myös se käytännön asia, että pyöreän pöydän ympärillä on tosiaan huomattavan paljon sosiaalisempaa kokoontua kuin suorakaiteen muotoisen pöydän äärelle.

Koska pöytä on kuitenkin suht kookas, eikä välttämättä taipuisi tilaan kuin tilaan, halusin valita myös toisen sisustusjutun, joka varmasti tulee seuraamaan minua: Mehiläispesä-valaisin. Tarina valaisimen takana on aivan toisenlainen ja huomattavasti tylsempi. Se on nimittäin uutena ostettu (kun ei näitä ikinä tunnu saavan käytettynä), eikä se ole samalla tavalla ainutkertaisen rakas kuin pyöreä pöytämme on,  mutta toisaalta valaisin taas on niin käytännöllinen, toimiva ja ajaton, että löytää varmasti kodista kuin kodista paikkansa. 

En tiedä onko sattumaa, että molemmat näistä suosikkiesineistäni ovat Alvar Aallon suunnittelmia. Fanitan toki Aallon tuotantoa, mutta minulle esine on esineenä aina tärkeämpi kuin muotoilija esineen takana. Taitaa vain ajatus- ja arvomaailma Alvarin kanssa kohdata. 

Mikä muuten sinulle on se rakkain huonekaluaarre?
Se kaluste, joka on seurannut kodista toiseen TAI josta tiedät tulevan sinulle mööbeli, josta et koskaan luovu? 

Erityisesti haluaisin haastaa omista rakkaista aarteista kertomaan Katjan, Tiinan ja Johannan.

Karin

9.4.16

Voisiko joku vääntää rautalangasta?









Ihastuin ikihyvikseni näihin australialaisen Ivy Musen metallisiin kukkatelineisiin, vai mitä nämä nyt ovatkaan. Kauniita ja ihanan keveitä. 

Onko kukaan nähnyt koto-Suomessa vastaavanlaisia?

Karin

kuvat: Ivy Muse

7.4.16

Mikä tekee asunnosta kodin?


Yksi erittäin näkyvä elementti meidän kodissa on miehelleni niin rakas harrastus - musiikki.
Siinä missä jonkun toisen mielestä esillä olevat levyt olisivat kauhistuttava ajatus, minä tykkään näistä. Levyt ovat niin olennainen osa mieheni elämää, että minusta tuntuisi hullulta ajatukselta piilotella niitä. 

Ylipäätään olen sitä mieltä, että kodin pitäisi näyttää vähän jokaiselta perheenjäseneltä. Mikään ei tunnu ahdistavammalta kuin joutua elämään tilassa, jota ei pysty tunnistamaan tai merkitsemään omakseen. Oletteko huomanneet, miten meillä on taipumus merkitä tila kuin tila omaksi? On se sitten oma työpiste, sairaalahuone tai vaikkapa vain pukutilan henkilökohtaisen kaapin ovi. 

Että jos harrastukset vain kestävät lasten ja anopin silmät, niin älkää hyvät kanssaihmiset piilotelko ja hävetkö niitä. Olkaa mieluummin ylpeitä siitä, että olette juuri te!

Karin

kuva: Elina Siira

5.4.16

I'm back - olen selkä


Kotona - väsyneenä, mutta sitäkin onnellisempana. Etukäteen kuvittelin postaavani myös reissun päältä, mutta niin vain loma vei mennessään, etteivät sisustusasiat edes käyneet mielessä. Kannoin matkalukemiseksi ottamani kotimaiset sisustuslehdet ihan yhtä lukemattomina takaisin kotiin. Niiden sijaan ahmin pitkästä aikaa muutaman dekkarin. 

Matka oli kaikin puolin varsin onnistunut. Majapaikkavalintamme olivat lähes täydelliset. Dallasissa asuimme AirBnb:n kautta varatussa condominiumissa sijaitsevassa asunnossa. Sisäpihalla oleva ihastuttava uima-allasalue ja kävelymatkan päässä sijaitseva valtava ostoskeskus ravintoloineen ja muine viihdykkeineen olivat ihan täydelliset tarpeisiimme. Minä kun en suostunut ajamaan vuokraamaamme 12-paikkaista vania amerikkalaisessa suurkaupungissa, joten oli erityisen mukavaa, kun kuskien ollessa jaliskentällä pystyimme pistäytymään esimerkiksi Legolandissa ja Sealifessa kävellen. Pitkistä katseista ja kanssakulkijoiden puutteesta tajusimme pian, ettei sikäläisillä kävelyteillä ollut kuitenkaan tarkoitus kävellä. Tai ainakaan kukaan muu ei sitä tehnyt. 

Dallas oli varsin viehättävä suurkaupungiksi. Ehkä pääsimme tunnelmaan erilailla käsiksi, sillä  joukkueen tytöt majoittuivat turnauksen ajaksi paikallisiin isäntäperheisiin, joista saimme tietysti paljon uusia ystäviä. Mutta pidin myös kaupungin rakennuskannasta, jossa on hauskalla tavalla yhdistetty vanhaa ja uutta. Hämmentyneenä ihastelin myös pilvenpiirtäjiä, joille en muista ennen niin syttyneeni.

Vastapainona kiillotetuille pilvenpiirtäjille vierailimme myös Fort Worth Stockyardsilla. Meininki karjamarkkinoilla oli kuin vanhoissa länkkärifilmeissä. Harmillisesti paikka oli vaan niin tupaten täyteen kansoitettu, ettei upeista vanhoista rakennuksista saanut oikein otettua kuvia.






Dallasin viikon jälkeen suuntasimme kohti etelää. Ajoimme Houstonin ohi Meksikonlahdella sijaitsevaan saareen, Galvestoniin. Pikkuruinen Galveston hurmasi minut täysin. Jos pidät kaikesta kiiltävästä ja tyylikkäästä, Galveston ei ehkä ole sinun paikkasi. Minua taas kiehtoi se pieni rosoisuus ja boheemius, mitä saari henki. 

Galvestonin kotimme aivan meren rannassa oli suorastaan täydellinen. Vai mitä sanotte talosta, jonka terassi laskeutuu aivan suoraan pieneen merenpoukamaan? Onneksi säät suosivat huolimatta aivan päinvastaisista ennusteista. Vaikka osa päivistä olikin pilvisiä, lämpötilat pysyttelivät mukavan lämpiminä eikä merivesikään kylmännyt. 

Lekottelun ja muun rentoilun lisäksi pistäydyimme Houstonissa Nasan avaruuskeskuksessa sekä saaren omassa nähtävyydessä Moody Gardensissa tutustumassa sademetsiin. Molempia voin suositella lämpimästi, jos tuolla suunnassa liikutte.



Kaiken kaikkiaan oli mahtava ja monipuolinen loma. Teksasiin olisin tuskin koskaan päätynyt ilman tyttöjen saamaa kutsua jalkapalloturnaukseen, mutta paikka on varsin tutustumisen arvoinen. Tai mikäpä ei olisi. Minä ainakin mieluusti koen aina jotain uutta ja erilaista kuin yhtä ja samaa.

Nyt kun vielä pääsisi eroon tästä väsymyksestä. Viime yönä kello kaksi 3/4 meidän perheestä killitti valveilla, mutta eiköhän tässä pian palata normaaliin rytmiin taas.

Texmex-ruoka maistuu edelleen.

Karin