29.2.16

Avotakan aarteita vuodelta 1982



Pahimmanlaatuisena sisustuslehdiaddiktina en kerta kaikkiaan voinut kävellä ohi nähdessäni taannoin kirppiksellä myytävänä Avotakan vuosikerran 80-luvulta. Ja hyvä niin, sillä niin monet huutonaurut ja ihmetykset tuo koviin kansiin sidottu tekele on minussa herättänyt.

Ihmetyksen aiheita:

Miten loppupeleissä tyylikkäitä ja linjakkaita esiteltävät sisustukset ovat. Moni näistä klassikoita vilisevistä kodeista olisi aivan yhtä ihastusta herättävä tänäkin päivänä. Kuten yllä oleva saunamökki, jossa on oivallisesti yhdistetty kevyet Bertoia-tuolit tummien, raskaiden paneleiden seuraksi. Tai alla oleva pikkukoti, jossa matala kirjahylly, trendikkäästi daybed keskellä huonetta ja kodikkuutta on tuomassa pieni kamina.





Sama tyylikkyys ei muuten jatku mainoksissa. Katsokaa miten luonteva stailaus. Menenpä tässä vuoteeseen sanomalehden, tusinan korvapuusteja ja kolmen tuoremehulasin kanssa. Kaverina on vielä parin litran vesipullo, jos mehun jälkeen sattuu jäämään pikkujano...




Ja entä nämä poseeraukset? Elävä koti ei ehkä omalla mittapuulla vastaa tunnelmaa, joka tästä kuvasta välittyy. Mutta ilmeisesti sekä sisustaminen että edustaminen on ollut vakava asia. En uskalla edes miettiä paljonko omille teineille pitäisi maksaa, että suostuisivat tuollaiseen kuvaan.







Tämän päivän sisustuslehdistä poiketen kasarilehden pääpaino kotien ja tuotteiden esittelyn sijaan tuntui olevan opastaa ja neuvoa lukijoita onnistumaan oman kodin sisustamisessa. Pelkän visuaalisuuden sijaan lukijoille oli laadittu hyvin konkreettisia tietopaketteja tilankäytöstä, materiaaleista, mitoituksesta ja värien käytöstä. En voi olla tykkäämättä tästä näkökulmasta, sillä minusta viihtyisyys tulee edelleenkin ennen kaikkea hyvin tehdystä perustyöstä ja toimivuudesta eikä siitä päällimmäisenä näkyvästä hipistelystä.

Vastasivatko kuvat muuten yhtään kuvitelmiasi kasarisisustuksesta?

Karin

27.2.16

Pienet ilot




Kauan odotetun kalsaripäivän pienet ilot; lukemattomat sisustuslehdet, pikkuleipurin leipomat mehevät korvapuustit, kirpparilta löytynyt ihastuttava keramiikkakuppi ja Farölta saamani hivelevän kaunis Lankku. Nyt on akut ladattu taas.

Mitä rentouttavinta viikonloppua muillekin!

Karin

25.2.16

Näkyykö nuoruuden ihannointi sisustamisessakin?







Pitääkö sisustuksenkin näyttää jatkuvasti tuoreelta? 

Miksi huolestumme kaikista elämänjäljistä? 
Miksi lattiamateriaalin valintakriteereistä tärkein on se, ettei siihen saisi jälkiä teräaseellakaan? 
Miksi jätämme taulut ripustamatta säästääksemme seinäpintoja?
Matto ei saa näyttää kuluneelta, tuoli istutulta eikä pöytäpinta käytetyltä.

Samaan aikaan, kun ihannoimme sata vuotta vanhoja rakennuksia, kolhiintuneita ja kuluneita kalusteita, olemme hysteerisiä jokaisesta elämän jäljestä, joka erottaa omat kalusteemme uusista.

En kiellä sitä, etteivätkö ne naarmut potuttaisi välillä itseäkin. Huusin kesällä kolme kertaa putkeen kaikki tietämäni kirosanat pudottaessani ison vasaran vasta hiotulle puulattiallemme. Siis ihan ensimmäisenä päivänä, kun otimme lattian käyttöön. Seuraavana päivänä tiputin samaiselle lattialle lapsen metallisen sängyn osat. Nyt nuo kuitenkin hymyilyttää jo. Jäljet kun eivät mitenkään vaikuta käyttöominaisuuteen. Muistuttavat vain eletystä elämästä. Ja kömpelyydestä. 

Kun kuvissa näkyvä vanha Artekin pöytä laitatettiin kuntoon, entisöijä varoitteli heti, ettei kaikkia jälkiä saa korjatuksi. Ei haittaa yhtään. Pöytä on 40-luvulta. Miksi ihmeessä sen pitäisi näyttää uudelta? Neljäkymmentä vuotta vanhoissa tuoleissakin on jos jonkinmoista arpea ja kolhua. Olisi enemmänkin outoa, jos tuolit näyttäisivät koskemattomilta. 

Jääkö tämän aikakauden kalusteista mitään jälkipolville ihmeteltäväksi? Vai kärrätäänkö kaikki pari vuotta vanhentuneet kalusteet aina auttamattomasti kaatopaikalle? Tai hiotaanko joka rutun jälkeen pikaisesti käytönarvet piiloon ja laitetaan uutta maalia päälle?

Ugh!

Karin

23.2.16

Helmikuun väripaletti






 Woud Stone | Ellos Home Joelle | Ylva Skarp Planet
Hay Time | Iittala Issey Miyake | Ellos Home Morris
Muuto Five | Ellos Home Velda | House Doctor Craft

Sinisen sävyt näyttävät erityisen kauniilta yhdistettynä viileän harmonisiin harmaisiin sekä lämpöisiin persikan ja toffeen sävyihin. Ruskea, joka pitkään oli itselleni ehdoton nou-nou, tuntuukin yhtäkkiä taas varsin kotoisalta ja sympaattiselta väriltä. 

Toistaiseksi taidan kuitenkin joutua tyytymään lähinnä paperipusseihin, sillä toffeen sävyä ei liian monen valmistajan värikartasta tällä hetkellä vielä löydy.

Huomasitteko sanan vielä? Taidan uskoa toffeen, kuten muidenkin ruskeiden paluuseen.

Karin 

kuvat: valmistajien sivuilta


19.2.16

LIND DNA






Yksi ehdottomasti suloisimmista löydöistäni Tukholman huonekalu- ja valaisinmessuilla oli tanskalainen LIND DNA. Kahden sisaruksen, Binen ja Mien sekä heidän isänsä Peterin luotsaama pieni perheyritys panostaa omaleimaiseen muotoiluun, tanskalaiseen käsityötaitoon sekä korkeaan laatuun.

Pääosin kenkäteollisuuden ylijäämänahasta valmistetut tuotteet ovat mielestäni yhtä aikaa minimalistisen yksinkertaisia, mutta kuitenkin houkuttelevia ja erittäin viimeisteltyjä.

Tuotteilla ei ole Suomessa vielä jälleenmyyjää, mutta niitä saa tilattua ainakin yrityksen oman verkkokaupan kautta. 

Karin

kuvat: LIND DNA

17.2.16

Sisustusrulettia




 Valaisinruletti sai alkunsa takkasyvennyksen muutoksista. Riisipaperipallerot kaikessa vähäeleisyydessä ja keveydessäänkin tarvitsivat oman tilansa. Olohuoneessa oleva Norm 69 -valaisin oli niiden kanssa kerta kaikkiaan vain aivan liian seka pari. Niinpä Norm siirtyi vierashuoneeseen ja sen tilalle olohuoneeseen hankin pitkäaikaisen haaveeni, Artekin Mehiläispesän. Less is more -ajatuksen siivittämänä samalla hötäkässä Lundian Soihtu -lattiavalaisin etsi itselleen uuden kodin. Soihdun entisellä paikalla kituu uusin viherkasvihankintani, kahdeksan euron limoviikuna Lidlistä. Enpähän tipu liian korkealta, jos tuokaan reuhka ei menesty.

Näinhän tässä rymsteeratessa aina käy. Kun muuttaa yhtä kohtaa, on pakko tsekata balanssi kuntoon koko kokonaisuuden kannalta. 

Harvoinpa sitä on sellaista tilannetta, etteikö yhden asian muuttaminen ajaisi muihinkin muutoksiin. Tosin mies huudahti tuosta vierestä, että yhden asian takia kaiken muuttaminen on ihan hanurista. Uskokaa kumpaa sitten haluatte!

Karin


15.2.16

Ympäristöönsä sovitettu












Tämä arkkitehti Andreas Martin-Löfin itselleen suunnittelema kesäkoti on oikeastaan aika mykistävä kokonaisuus. Rakennus istuu ympäristöönsä kuin hansikas. Kaiken lisäksi sisätila luo upean  jatkumon rakennusta ympäröivälle luonnolle.

Lopputulos on juuri tätä päivää, mutta toisaalta voin myös kuvitella rakennuksen vanhenevan arvokkaasti. Yksinkertaisessa materiaalipaletissa yksityiskohdat korostuvat. Messinkihanat, huomaamattomat vetimet ja niukka kalustus lisäävät kodin charmia.

Kelpaisi minulle, entäpä sinulle?

Karin





13.2.16

Sekalaisia räpsyjä Tukholman huonekalumessuilta


























Messuhallin kellertävässä valossa puhelimen kameralla kuvaaminen on ihan oma lukunsa. Vaikkei ekana messupäivänä tarvinnutkaan tungoksessa pyöriä, eivät nämä kuvat nyt valitettavasti mitenkään tuo esille sitä kauneutta, mikä paikan päällä oli havaittavissa.

Värejä, värejä ja värejä. Vaaleanpunaista isoina ja pieninä pintoina. Tummempia murrettuja sävyjä. Kaikkia iloisesti sekaisin. Stailaukset ihanan rentoja. Enemmänkin fiiliksenä asuttu kuin aseteltu.

Parempien kuvien toivossa starttaan nyt viikonlopuksi Lightroom-kurssille! Ehkä viisaampaa olisi opetetella ensin kuvaamaan ja  sen jälkeen käsittelemään kuvat, mutta käyhän se näinkin. Kai.

Rentoa viikonloppua toivotellen,

Karin