28.11.15

IKEA Valaistuminen




Koin eilen aamuna suorastaan energisoivan valaistumisen nauttiessani aamiaista luovassa ja innovatiisessa seurassa Jyväskylän IKEA-lähipisteessä.

Sain nimittäin kunnian olla paikalla, kun Jyväskylän ammattiopiston puualan artesaaniopiskelijoiden ja Ikean muotoiluyhteistyön tuloksena syntynyt valoinstallaatio Muutoksen majakka sytytettiin loistoonsa. Valaistuminen-yhteistyökampanjalla halutaan viestiä ihmisille valon merkityksestä sekä järkevästä energia-ajatelusta jokapäiväisessä elämässä. 






Pariisin ilmastokokouksen sponsorina toimiva IKEA on sitoutunut investoimaan tänä vuonna miljardi euroa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Tämän haastavan aiheen tiimoilta IKEA kutsui muotoilu- sekä käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoita kaikilla Suomen IKEA-paikkakunnilla suunnittelemaan ja toteuttamaan ilmastokysymyksiin herättelevät valoinstallaatioteokset.

Jyväskylän IKEA-lähipisteeseen teosta lähtivät ideoimaan ja suunnittelemaan Jyväskylän ammattiopiston puualan artesaaniopiskelijat. Monien ehdotusten, luonnoksien ja 3D-mallinnuksien jälkeen installaation kokoavaksi teemaksi valikoitui tulevaisuuden muutosta kuvaava Muutoksen Majakka. Teos kuvastaa toivoa, joka ihmisissä loistaa paremman ympäröivän maailman saavuttamiseksi. 

Artesaanien installaatiota olivat tekemässä puualan ensimmäisen vuoden opiskelijat Tuuli Halmesaari, Henrik Lilja, Jenna Matrikainen, Otto Mattila ja Lauri Puranen ohjaajanaan tuotesuunnittelun ja visuaalisten aineiden opettaja Anni Honkala.

Muutosten majakka on esillä Jyväskylän IKEA-lähipisteessä kolmen viikon ajan, kuten viisi muutakin installaatiota omissa tavarataloissaan. Tämän jälkeen teokset puretaan, ja käytetyt tuotteet lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. 

Muotoiluyhteistyön lisäksi IKEA tavarataloissa käynnistyy YK:n pakolaisjärjestön kanssa toteutettu Brighter Lifes for Refugees-kampanja. Kampanjan aikana 29.11. - 19.12.2015 välisenä aikana jokaisesta myydystä valaisimesta tai lampusta lahjoitetaan yksi euro uusiutuvien energiaratkaisujen kehittämiseen ja lasten koulukäynnin tukemiseen Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä. Viime vuonna Brighter for Refugees -kampanja keräsi peräti yli 10 miljoonaa euroa!

Nyt voit siis auttaa muita samalla kun säästät omassa sähkölaskussasi!

Karin



// Yhteistyössä IKEA







26.11.15

Eukalyptuksen lumoissa





Ostan todella, todella harvoin kukkia kotiini. Syitä kukattomuuteen on oikeastaan parikin. Nuorempi perijättäremme saa allergisia oireita lähes kaikista kukkivista kukista, joten se tietysti rajoittaa selkeästi ostamista, mutta ihan rehellisyyden nimissä minulta taitaa myös puuttua naisväelle yleisesti siunattu geeni ihastella kukkaan puhjenneita luontokappaleita. 

Minusta monet kukat ovat parhaimmillaan nuppuvaiheessa, mutta avautumisen jälkeen niissä on jotenkin liikaa kaikkea. Sen sijaan erilaiset yksinkertaiset oksat ja heinät ovat suosikkejani. 

Eukalyptuksen oksat kuuluvat ihan ykkössuosikkeihini lumoavan tuoksunsa ansiosta. Oksat ovat kauniin herkkiä olematta liian rönsyileviä. Ja se tuoksu on niin huumaavan ihana olematta kuitenkaan yhtään päällekäyvä.

Tällä kertaa kiepautin kimpun kokeeksi nahkanauhan pätkällä makuuhuoneen String-hyllyyn kiinni. Nauhaa oli vain harmillisen lyhyt pätkä jäljellä eikä sitä sen vuoksi riittänyt kimpun varren ympärille lainkaan. 

Eikä siinä vielä kaikki. Tämänhän voisi uusiokäyttää vielä saunavastanakin.

Karin

25.11.15

Marimekon joulu



Marimekon joulua kuvittaa tänä vuonna viimeiset viisi vuotta New Yorkissa asunut ja työskennellyt, Helsingistä kotoisin oleva graafinen suunnittelija ja kuvittaja Lotta Nieminen.

Lotan käsissä syntynyt riemastuttavan värikäs kaupunkimaisema kätkee sisäänsä monen monta erilaista tarinaa. Värikkäät talot, lumiset katot, katulyhdyt ja veikeät sillat saavat mielikuvituksen suorastaan laukkaamaan. 

Lisää Lotan herkullisia joulukuvituksia on nähtävissä verkkokaupan Jouluoppaassa sekä valikoiduissa myymälöissä.

Jyvässeudulla asuville muuten tiedoksi, että huomenna, torstaina 26.11. on oivallinen päivä tehdä jouluhankintoja Marimekon myymälässä kauppakeskus Tawastissa. Nimittäin klo 16-20 on luvassa kaikista normaalihintaisista tuotteista -20% Marikylän uusille sekä nykyisille jäsenille. 

Lisäksi Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko tulee tapaamaan asiakkaita ja tuomaan henkilökohtaisia Marimekon terveisiä klo 19 alkaen. 

Karin

kuva: Marimekko




24.11.15

DIY selkänoja



 Tunnustan heti, että tämä selkänoja-projekti on syntynyt enemmänkin tekemisen riemusta kuin varsinaisesta tarpeesta. Olisin niin halunnut värkätä teinin sänkyyn tällaisen päädyn jo kesällä, 
mutta kun hän ei millään ilveellä suostunut ideaani ostamaan, keksin hetki sitten, 
että eteisessä viritykseni olisi vähiten tiellä. 

Siinä se nyt sitten on. IKEA SANNOLIKT-verhotanko, johon solmin tyynyt kiinni nahkanyörin avulla. Messinkiset purjerenkaat tyynyjen kulmiin kävin laitattamassa suutarilla. Ehkä ne olisi voinut värkätä itsekin, mutta olin joka tapauksessa menossa käymään suutarilla, joten siellä se hoitui kerralla valmiiksi saakka. Kahden metrin pätkän nahkanauhaa löysin Sinellistä.

Minusta selkänojasta tuli ihan sympaattinen, vaikka joku perheenjäsenistä vähän purnaakin. 
Se teini.

Karin

23.11.15

Mainio maalausidea!








Siinä missä perinteiset tehosteseinät alkavat vihdoin olla menneen talven lumia, 
näyttää tämä veikeä maalausidea puolestaan mukavan raikkaalta. 

Niinpä niin, miksipä rajoittaa tehosteet aina juuri huoneen kulmiin, kun erilaisilla rajauksilla voitaisiin luoda hauskoja ja jännittäviä muotojakin?

Karin

19.11.15

Kirjahylly eteisessä


Se on valmis! Nimittäin kirjahylly eteisen päätyseinällä, jonka oivaltamisesta postasin viikko sitten. Harvoinpa tässä talossa tapahtuu mitään näin nopeasti ja mutkattomasti!

Pitkä ja kapeahko eteinen muuttui kirjahyllyn myötä huomattavasti kotoisamman tuntuiseksi. Eikä katse ulko-ovelta hakeudu enää koko talon poikki takkaan saakka.  

Takkaprojekti on yhä kesken. Mieleni teki retusoida vähän kuvaa, mutta eikö keskeneräisyys saa reilusti näkyäkin? Takka on nyt valkoisempi, muttei vielä valmis. Keskellä lattiaa törröttävän pilarin kohdalle tulee puusepän valmistama kiinteä penkki, josta olen haaveillut ainakin täällä.

Jatkossa siis tämäkin näkymä kaunistuu!





 Yhtä kaikki, kirjahylly on ihan tosi jees. Eihän se kaikkia meidän kirjoja vedä, ja jätinkin tarkoituksella aika väljäksi näin alkuun. Aika saa näyttää, että miten hylly elää ajan saatossa. 

Matto on vielä sovituksessa. Väreiltään se sopisi mainiosti tilaan, mutta kooltaan se on vähän pienehkö. Asiaa täytyy vielä makustella kokonaisuutena.

Vähän huvittuneena olen miettinyt, että jos ja kun joskus tästä talosta luovumme, 
mahtavatko seuraavat asukkaat tuskissaan ihmetellä, miten joku on voinut olla niin ihastunut oksaiseen lautaan. Meillähän on liimapuulevyhyllyt niin vaatehuoneesssa, makuuhuoneen vaatesäilytyksessä kuin tässäkin. Musta se vain on yksinkertaisen kaunista ja toimivaa. Liimapuuhyllyt kestävät, eivät notku, niitä on helppo muokata, ja extrana saa vielä tuoreen puun lumoavaa tuoksun. Joka ei valitettavasti tietenkään kestä kuitenkaan ikuisesti.

Karin

17.11.15

Jyväskylän Blogikirppis ensi lauantaina!





Jyväskylän Blogikirppis järjestetään ensi lauantaina kolmatta kertaa!
Mukana tapahtumassa on 15 bloggaajaa, varsin erilaisista genreistä, joten myytävääkin on takuulla kaikenlaista: vaatteita, sisustusjuttuja, kirjoja, levyjä, astioita ja käsitöitä. Viime kerralla oma pöytäni tyhjeni ensimmäisen tunnin aikana lähes kokonaan, joten tässä kohtaa ei varmasti ole häpeä olla nopea.

Ravintolapäivänä järjestettävässä kirppiksessä on mukana myös kulttuuriyhdistys TUFF!. Kirppistelyn päätteeksi voikin rentoutua nauttimalla TUFF:in kahvilassa livemusiikkia kuunnellen.

Lisäinfoa löydät tapahtuman Facebook-sivuilta.

Olisi kiva nähdä!

Karin

// Tiedoksi muillekin iskelmävanhuksille: Thai-tyylinen vegehässäkkä on kuulemma musaa...

15.11.15

Blogihaaste: Männäviikot


Mintunmustaa -blogin Silja laittoi hauskan haasteen - onko unohtunut postata jostain?
No, eipä vissiin. 

Viime keväänä oli muuten ihan älyttömän kiva päästä tutustumaan Jyväskylän Vuokra-asuntojen ja Sisustuskärpäsen Heidin yhteistyössä luomaan esittelykohteeseen, jossa asusti improvisaatioteatteri JOO!:n henkiin puhaltama perhe Parahin. Kuvat jäivät sitten teknisten ongelmien takia julkaisematta, mutta puolustuksekseni rummutin kuitenkin tapahtumasta Facebookissa. Kiitos ja anteeksi.






kuvat: Heidi Lehto

Kesällä kävin maistelemassa suussa sulavan herkullisia jyväskyläläisen Art Cateringin valmistamia gelatoja Musta Magia -ravintolalaivalla. Italialaiseen tapaan tehdyt jäätelöt olivat suorastaan tajunnan räjäyttävän hyviä. Kyllä te tiedätte, hyvät raaka-aineet ja tuoreus. Maku on jotain ihan muuta kuin pahviin pakattu puolen Suomen halki monessa varastossa seisonut tiiliskivi. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta jäipä sitten silloin kirjoittamatta. Nyt asia on korjattu. Menkää ihmeessä testaamaan ravintolalaiva Musta Magia ja ne jäätelöt. Art Catering tekee muuten paljon muutakin. Nettivuilla lisää yrityksestä.



Muistinpas kuvata ennen kuin kuppi oli tyhjä ;)

Sain myös kunnian päästä katsomaan Teatteri Eurooppa Neljän kesäteatteriesitys Kekkosen, joka iski omaan huumorintajuuni ihan täysin, kuten E4-esitykset aina. Jos Jyväskylässä vierailette kesällä, ettekä ole liian vakavamielisiä, varatkaa ihmeessä aikaa yhdelle kesäteatteriesitykselle. Omanlaisiaan ovat, mutta todella, todella viihdyttäviä.


Ainakin yhteen haasteeseenkin on jäänyt vastaamatta. Idis & Interiör -blogin T ihan vastikään (taisi olla heinäkuussa) haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen. Ilmeisesti tarvitsin vähän pidemmän miettimisajan, mutta kysymykset vastauksineen ovat alla:

1. Millä kolmella adjektiivilla kuvailisit itseäsi? Kolme heti ensimmäisenä mieleen tulevaa!
Innostuva, positiivinen ja idearikas

2. Oletko maaseudun vai kaupungin lapsi?
Jotain siltä väliltä. Asumme onnekkaasti todella luonnonkauniissa paikassa. Päijänteen rantaan on kivenheiton matka. Koiran ulkoilutusreittini kulkee rantaheinikossa ja jylhillä kallioilla. Joka päivä jaksan arvostaa luontoa, joka on meillä niin lähellä. Mutta en osaisi elää ihan puskassakaan. Meiltä on noin kymmenen minuutin ajomatka Jyväskylän keskustaan. 

3. Asutko juuri siellä missä haluat asua?
Joo ja en. Olisin valmis ainakin osan vuodesta asumaan muuallakin kuin Suomessa. Pimeys ahdistaa.

4. Mitä haaveita sinulla liittyy asumiseen?
Vaikka olen varsin tyytyväinen nykyiseen kotiimme, suuri salainen haaveeni olisi järvenrantaan kalliotontille rakennettu moderni hirsitalo. Tietysti lähellä palveluita kuitenkin.

5. Järki, tunteet vai molemmat?
Ihan ehdottomasti molemmat. Vaihtelevassa järjestyksessä.

6. Mikä on rohkein tekosi?
Joko olen jatkuvasti rohkea, tai sitten oikea pupupöksy, mutta mieleeni ei tule mitään.

7. Benji-hyppy vai Base jump?
Ei kahta kysymystä. Base jump. Voiko näitä edes verrata? 

8. Mikä on haave matkakohteesi ja miksi?
Mulle kelpaa melkeinpä mikä vain kohde. Mikään matkakohde ei koskaan ole ollut minulle pettymys, mutta toisaalta olenkin itse aina se the matkanjärjestelijä.   

9. Minne veisit puolisosi tai perheesi yllätysmatkalle?
Taidan olla sikäli tylsä, että veisin heidät Brasiliaan. Tuttu maa, tuttu paikka, mutta siellä on tyttöjen mummola, emmekä ole pitkään aikaan päässeet vierailemaan.

10. Mitä haluaisit muistella vanhainkodin kiikkustuolissa?

Haluaisin muistella seikkailuja, heittäytymisiä uusiin asioihin, elettyjä hetkiä.

11. Mistä haluaisit sinut muistettavan?

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi tällaista. Hmm...
Toivottavasti minut muistettaisiin hyvänä ystävänä, rakkaana äitinä ja puolisona.


Tässäpä näitä, männäviikkoisia. Varmasti aika paljon muutakin on jäänyt ajansaatossa postaamatta.

Omissa luonnoksissa on tavaraa varmaan puolikkaan kirjan verran, 
mutta ne ovat siellä ihan syystäkin. Jos siis laiskuus on hyväksytty syy.

Mutta hei, tämän haasteen saa napata kuka vaan, 

kenen omallatunnolla kolkuttaa julkaisematta jääneitä postauksia!

Karin

12.11.15

Tummempaa tiiliseinää






Ei, en ole ykskaks keksinyt maalata murheenkryyni-takkaa tummaksi. 
Yritän vain pitää mielessä, että tiiliseinä voi olla jotain muutakin kuin tiilenpunainen tai valkoinen.

Tykkään vahvasta tunnelmasta, joka näistä kuvista välittyy.
En kuitenkaan tiedä kestäisinkö henkilökohtaisesti ottaa vastaan marraskuun harmautta 
näin tummanpuhuvissa tiloissa.

Karin

kuvat: 1 | 2 | 3 | 4 | 5

10.11.15

Miksen keksinyt tätä aiemmin?


Sunnuntaina sain aivan yhtäkkisen neronleimauksen. Pitkän eteisemme päätyseinälle, oven ympärille, sopisi mitä parhaiten kirjahylly. Eteinen on isohko tila, joka jää monen oviaukon ja portaiden ansiosta jotenkin turhan väljäksi. Kirjahylly päätyseinällä raamittaisi tilaa ja pysäyttäisi katseen, ettei se harhaile suoraan tilasta toiseen. Ulko-ovelta takkaan saakka on yli 13 metrin kiitorata. Ymmärtänette, että jopa Feng Shui kavahtaisi sitä *virn*.

Tänään hätäpäissäni skissasin vähän mitoitusta ja hyllyjen määrää. Ajatus tuntuu vieläkin yhtä hyvältä. Sitä on varmaan oikeastikin lähdettävä pikapuolin ostamaan lautaa.

Olen niin huippuinnoissani! Ei ole muuten turhaan tullut käytyä kouluja. Tämänkään asian hoksaamiseen ei mennyt kuin vaivaiset kaksi vuotta!

Karin


5.11.15

Leikittääkö?




Ei hätää! Luca Nichetto on suunnitellut huippuhauskan Alphabeta-valaisinsarjan, jonka erivärisistä ja -muotoisista kuvuista voi kukin itse koota mieleisensä kombinaation. Tai kombinaatiot.

Mahdollisuuksia on niin paljon, että jäljelle jää vain valinnan vaikeus. 
Kaikki yhdistelmät näyttävät omalla tavallaan sympaattiselta.

Karin

kuvat: Hem



4.11.15

Murheenkryyni


Ihan pikkuisen verran arveluttaa esittää tällaista kuvamateriaalia blogissa, 
joka markkinoi tarjoavansa inspiraatiota ja oivalluksia.

Mutta tässä tämä on, kirottu takkamme. Alkujaan punatiilinen takkamme lähes mustalla  saumauksella oli mielestäni tilaan nähden liian tumma, hallitseva ja aina eri paria kaiken muun sisustuksen kanssa. Yhteistuumin takka päätettiin rapata valkoiseksi. Koska kukaan perheenjäsenistämme ei ole varsinainen rappari, päätimme ostaa palvelun remonttifirmalta. Mikä oli virhe! Tai ainakin remonttifirman valinta oli suuri virhe. Voitteko kuvitella, että tällä yrityksellä oli pokkaa ottaa tekijät ammattikoulusta. Eikä siinä vielä kaikki. Jonnet olivat täällä keskenään ilman minkäänlaista valvontaa. Eikä kukaan heistä ollut ennen tätä tehtävää kertaakaan edes sekoittanut laastia. Bonuksena paikalla käynyt "ohjaaja" antoi jonneille käskyn tehdä sileä pinta, vaikka hänelle meiltä annettu ohje oli tiilikuvion säilyttäminen. No, tästä seuranneen työn jäljen voi tietysti jokainen arvata mielessään.

Mitään emme loppujen lopuksi pitkien neuvotteluiden jälkeen maksaneet rappauksesta, mutta "korjaus" tiilikuvioiseksi olisi voinut olla huomattavasti parempikin. Jälkikäteen ajatellen järkevintä olisi ollut vaatia firmaa palauttamaan takka mahdollisimman paljon entiselleen, mutta juuri tuossa kohtaa sitä oli koko takan suhteen niin totaalisesti piipussa, ettei asian eteen jaksanut yhtään enempää - tässä ei sen enempää viitsi muistella kaikkia pari kuukautta kestäneen projektin vaiheita, mm. kiistoja remppafirman kanssa siitä kuka vastaa "korjauksen" aiheuttamasta koko talon kattavasta hiontapölyn siivouksesta jne. jne.

 Tosiasia oli kuitenkin se, että rappaus oli paitsi äärimmäisen ruma, se oli myös tehty niin huonosti, ettei sitä voinut mitenkään kunnolla korjata. Isoja alueita laastista oli täysin irrallaan pohjasta, joten millään pintojen siistimiselläkään takasta ei olisi saanut katseenkestävää.


Eräänä kauniina kesäpäivänä, kun mies ihan sattumalta tais olla ulkomaanreissulla, tartuin vasaraan ja talttaan ja irroittelin laastikerroksen pois. Laastin irroittaminen kävi helposti, tai niin helposti kuin tuollainen pinta-ala irroitettavaa pölyävää ainesta voikaan irrota, mutta pahaksi onneksi tiilien sauma-aine pölisi samalla jauhona pois. Miehen palatessa reissulta kyselinkin viattomana, että onko hän muuten koskaan ennen saumannut tiiliä....

Ajatuksenani oli kalkkimaalin avulla luoda punatiilitakasta sellainen ihanan boheemi, lämminsävyinen rento tiilitakka. Tietenkään ei mennyt kuin Strömsössä. Käyttämäni Biofarbenin Kalkkimaali nyt vain sattui olemaan niin pirun hyvälaatuista ja tujua, että takka yksinkertaisesti meni liian vaaleaksi, vaikka maalia laimennettiin ja maalausjälkeä pyyhittiin märällä rätillä sopivan epätasaisen jäljen aikaansaamiseksi.

Kalkkimaalia en lähtisi syyttämään. Se toimi äärimmäisen hyvin muuriseinässä, joka oli tarkoituskin maalata kokoaan valkoiseksi. Takan kohdalla en tiedä, miten olisi pitänyt tehdä toisin.


Nyt ollaankin oltu viime kuukaudet siinä tilassa, että mun on käsketty hetkeksi rauhoittua takan suhteen. Muutamaan otteeseen olen sitä kuitenkin märällä rätillä ja kynsiharjallakin jynssännyt, jotta saisin takasta hieman lämminsävyisemmän. Se olisi siis mahdollista, mutta vaatisi suoraan sanottuna hitokseen tunteja, verta, hikeä ja kyyneleitä. 

Toinen vaihtoehto olisi maalata takka kokonaan valkoiseksi kalkkimaalilla. Tykkään paljon rosoisesta valkoisestakin tiilipinnasta, mutta jotenkin tuntuu, että takassa oleva kaari sopisi paremmin punatiiliseen versioon. Pelkään myös, että valkoinen takka tekisi kodistamme liian valkoisen. En nimittäin itse osaisi elää liian valkoisessa kodissa, vaikka ne muilla hyviltä näyttävätkin. Toisaalta väriä saa aina nopeasti huonekaluilla, valaisimilla, matoilla ja muilla tekstiileillä.

Niin tai näin, tarkoituksena on kuitenkin säilyttää takassa sen ajan henki eikä suotta lähteä muokkaamaan sitä liian moderniksi ja steriiliksi. 

Nyt pliis kaikki luovat ajatukset esiin! Mitä sinä tekisit? 

Karin

// Olo on kuin peuralla ajovaloissa julkaistessani tällaista materiaalia. Olkee armollisia :)

1.11.15

Odotettu ja hypetetty kirjauutuus - The Kinfolk Home


Rakastuin.

Harva sisustuskirja on saanut osakseen niin valtavaa hypetystä ja nostatusta jo ennen ilmestymistään kuin pari viikkoa sitten julkaista The Kinfolk Home. Valtavista odotuksista huolimatta kirja lunasti kaikki odotukseni. 

Kirjan taitto ja ilme ovat tuttua Kinfolk-tyyliä. Esitellyt kodit ovat huokailtavan ihastuttavia yksinkertaisuudessaan, elämänmakuisia ja sielukkaita. Kuvat ovat niin kauniita, että niitä jaksaisi selata loputtomiin. 

Ja niin olen tehnytkin. Ihastellut kuvia ja silitellyt samettisia kirjansivuja. 
Toissapäivänä, eilen, tänään ja varmaan huomennakin...



Kirja osuu ihan täydellisesti omaan sisustusfilosofiaani. Se ei esittele sisustuksen viimeisiä trendejä eikä varsin yhytä haalimaan lisää tavaraa. Esitellyt kodit elävät asukkaidensa mukana. Tunnelma muodostuu elämän mukanaan tuomista kerroksista, tarinoista tavaroiden takana sekä aitojen materiaalien pehmeästä tunnusta.

Joko sinä olet kerennyt tutustumaan kirjaan?

Karin

kuvat: Kinfolk