7.10.15

Vintage Artek - yllätyspöytä


Saanko esitellä uuden perheenjäsenemme - yllätyspöydän?!
Pöytä ei sinällään ole yllätys. Ihan itse ostin sen melkeinpä kaksi vuotta sitten Torista. Silloin jouluaattona hermot kireähkönä pöytää kattaessani tajusin, että tilaanhan sopisi pyöreä pöytä suorakaiteen muotoista paremmin. Kesken kattausta vilkaisin Torin antimet, ja sieltähän se löytyikin, neljänkymmenen euron huonokuntoinen Artekin pöytä. Ajattelin, että eipä mene ainakaan rahat hukkaan, jos ostos onkin vikatikki. 

Pöytä olikin aikalailla järkyttävässä kunnossa. Joku tee-se-itse -kaveri oli petsannut pöydän kannen kummallisen punaruskeaksi. Ei haitannut minua, sillä olin päättänyt joka tapauksessa maalauttaa kannen valkoiseksi. Samallapa katoaisivat muutkin elämänjäljet kannesta.  

Pöytää testattiin kotona, ja hyvinhän se tilaan sopikin. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin liian pieni koko. Tykkään syödä isolla porukalla, kutsua vieraita ja tarjota ruokaa lasten kavereillekin. Pyöreän pöydän ympärille on tietysti helppo lisäillä tuoleja, mutta neljä pöydänjalkaa aiheuttivat kuitenkin sen, että pöydän käyttäminen tuntui alvariinsa aivan liian konstikkaalta. Niinpä pöytä purettiin osiin, ja säilöttiin autotalliin odottamaan aikoja parempia.

Lattiaremontti sysäsi kauan mietinnässä olleen takkasyvennys-projektin vihdoin alulleen. Takan edessä olevaan tilaan rakennutetaan iso kiinteä ruokailupaikka, joten keittiössä pärjäämme jatkossa pienemmälläkin ns. aamiaispöydällä.

Alkusyksystä vein innosta puhkuen huonokuntoisen Artekin pöydänkannen maalautettavaksi. En ehtinyt kannen kanssa hädin tuskin astumaan sisällekään, kun työtä vastaanottanut mies tokaisi, ettei kyseessä ole lainkaan petsattu koivuviilu. Minulla meni pasmat täysin sekaisin, kun muutaman pienen rapsuttelun jälkeen näin itsekin, että petsin alta paljastui todella kaunissyinen sapelimahonki. 

Tunnustan, että järkytyin alkuun. Siitä, että suunnitelmani menivät aivan uusiksi. Olin kuvitellut pöydän kannen valkoiseksi, ja kaikki oli suunniteltu sen mukaisesti. Enkä ole koskaan oikeastaan edes ollut tumman puun ystävä. Ja ajatus tummasta kannesta ja sanonko minkä keltaisista jaloista tuntui enemmän kuin erikoiselta. 

Pikainen googlen kuvahaku osoitti kuitenkin epäilykseni turhiksi. Bukowskis Marketin kautta oli ainakin myyty sapelimahonki-kannella varustettuja Artekin pöytiä, ja ne näyttivät erikoisilta, mutta superhyviltä. 

Päätin siis unohtaa maalauksen, ja laittaa pöydän sen alkuperäiseen kuntoon. Ja se kannatti. Lähes kaikki pöydänkannessa olleet jäljet olivatkin vain petsikerroksessa alkuperäisen puupinnan ollessa lähes virheetön. Joitakin jälkiä kannessa on, mutta annettakoon ne kuitenkin anteeksi yli 70 vuotta vanhalle pöydälle. Vanhan ei tietenkään tarvitse olla aivan uuden veroinen.





Summa summarum, nyt kun pöytä on paikoillaan, en osaisi kuvitella enää muuta. 
Valkoisena pöydänkansi olisi auttamatta tylsempi. Tällä pöydällä on sielua.

Uskoni sattumaan kasvoi justiinsa.


Karin

16 kommenttia:

  1. Ihanasti sanottu tuossa lopussa <3 Ja totta, tylsempi olisi valkoisena, vaikka valkoisen ystävä olen itsekin :)

    Iloa syysviikkoosi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Valkoisena jotain jäisi puuttumaan. Vaikka kyllä siis itsekin valkoisesta tykkään :)

      Poista
  2. No olipa todella yllättävä pöytä ja upean näköinen noin kunnostettuna!

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva yllätys :) Ja kaunis pöytä ja todellakin valkoisena olisi ollut paljon tylsempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Enpä olis itse keksinyt lähteä tällaista haeskelemaan... Tylsä taidan olla :)

      Poista
  4. Huh murusein, mikä löytö ja sattuma! Superhieno!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ilman takkasyvennyksen muutosta olisin hillonut pöytää ties kuinka kauan autotallissa ;)

      Poista
  5. Aivan upea ja todella kaunis pöytä:)) Aina ei kannata maalata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan. Tämän maalaaminen olisi ollut suorastaan rikos :)

      Poista
  6. Elämä on yllätyksiä täynnä 😉 Hieno pöytä! Ja tuo keittiön lamppu 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna. Lamppu on myös ihana. Se oikeastaan ansaitsisi ihan oman postauksensa, sillä niin kullanarvoinen kirkasvalolamppu on näin pimenevässä syksyssä :)

      Poista
  7. Ihana pöytäryhmä. Vanhat Artekin kalusteet ovat sielukkaita ja pieni kuluneisuus kuuluu asiaan. Mistä olet ostanut tuolin pehmusteet?
    -Heissu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heissu. Artekin kalusteet tosiaan yleensä vain paranevat iän kanssa. Pehmusteet ovat Ikean Bertilit :)

      Poista
  8. Hieno! Ja lamppu pisti minullakin silmään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Katja! Candeo on paitsi kaunis, myös taivaan lahja tulevaan kaamokseen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!