27.9.14

Huono huonompi sisäilma



Olen toipumassa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen yksi sadoista tuhansista suomalaisista, jotka kärsivät huonon sisäilman aiheuttamista terveysongelmista.

Sairastelut, jatkuvat poskiontelon- ja keuhkoputkien tulehdukset, olivat pahimmillaan kymmenen vuotta sitten, jolloin tein työtä monessa toimipaikassa. Silloin ei sisäilmaongelmista puhuttu mitään ja minäkään en millään lailla yhdistänyt jatkuvaa sairasteluani tilaongelmiin. Olin astmaatikko. Siksi tarvitsin lääkkeitä jatkuvasti ja silti sairastin vähän väliä. Kellot eivät soineet siinäkään vaiheessa, kun äitiyslomalle jäätyäni sairastelut loppuivat kuin seinään. Kukapa sitä terveenä muistelisi sairaita päiviään.

Olin ollut jo vuosikaudet ilman astmalääkkeitä, ilman jatkuvia poskionteloiden punkteerauksia ja ilman keuhkoja raastavia tulehduksia, kun aloin yhdistelemään lehdistä lukemiani homepommiuutisia ja omaa sairasteluhistoriaani. Lähes jokainen toimipiste, missä olin työskennellyt, kärsi todella pahoista sisäilmaongelmista. Vaikka vietin vain hetken kussakin tilassa, olivat kaikki ne hetket yhteen laskettuna enemmän kuin kehoni kesti.

Onneksi elämä kuljetti äitiysloman jälkeen toiseen suuntaan ja sain työskennellä monta vuotta puhtaissa tiloissa, vaikken osannut sitä silloin mitenkään vaatiakaan. Tuskin tuossa vaiheessa enää muistinkaan koskaan oireilleeni mistään. Mutta nyt sitten taas opiskelujen aikaan, pum!, jossain tilassa ääneni saattaa jo parissa minuutissa muuttua kähinäksi, silmät vetistävät ja pääni tuntuu räjähtävän. 

Silloin pääkipu on infernaalinen. Eilen se lopulta johti siihen, että minut vietiin ambulanssilla päivystykseen lääkittäväksi, kun omat lääkkeet eivät enää auttaneet. Nyt olo on levoton. Kuinka paljon uskaltaa viettää aikaa tiloissa, joista keho varoittaa huutomerkein? Kuinka paljon tämä altistaa minua jatkossa reagoimaan aina entistä herkemmin sisäilmaongelmiin?

Huonon sisäilman aiheuttajat ovat moninaiset. Kirjoittelen niistä myöhemmin paremmin. Nyt parantelen vielä päänsärkykohtauksen jälkikrapulaa.

Karin 

kuva: Myriorama



2 kommenttia:

  1. Voi ei, kuulostaa todella ikävältä! Tämä on kyllä iso ongelma, ja todella harmillista, että joutuu terveytensä menettämään sisäilmaongelmian takia. Poskiontelotulehdukset ovat minulle tuttu vaiva, mutta tulevat aina flunssan jälkeen, maks. kerran vuodessa. Käyn suolahuonehoidossa, joka auttaa parantamaan tulehduksen. Jaksamista!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja tsemppauksesta! Suolahuoneesta olen kuullutkin paljon hyvää, myös ihosairauksista kärsiviltä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!