30.9.14

Lastenhuoneen kemikaalikimara







Kirjoitin jo aiemmin (klik) miten sisustusvalinnat omalta osaltaan voivat vaikuttaa sisäilman laatuun, vaikka eivät sinällään sisäilmaongelmia poistakaan. 

Halusin kirjoittaa vielä tarkemmin lastenhuoneen osalta, sillä lapset ovat vielä paljon herkempiä kemikaaleille kuin aikuiset. Lapsen iho on ohut ja herkkä. Lisäksi lapsi hengittää tiheämmin kuin aikuinen eli hänen hengitystilavuutensa suhteessa painoon on suurempi. Tämän seurauksena sisäilman kemiallisen epäpuhtauden vaikutukset ovat selvästi voimakkaampia lapsilla kuin aikuisilla.

Isojen pintojen, kuten lattiamateriaalien, seinäpintojen ja sisäkattojen pinnoitteet vaikuttavat luonnollisesti eniten huoneen kemikaalikuormaan. Kannattaa suosia M1-luokiteltuja tai muita vähäpäästöisiä tuotteita, jotka alittavat M1-luokituksen raja-arvot. Jos materiaali haisee kaupassa, se haisee kotonakin!

Uutta lattiaa asentaessa ei kannata jättää vanhaa muovimattoa uuden lattiamateriaalin alle. 
Muovimattojen sisältämät ftalaatit voivat iän tai kosteusvaurion vaikutuksesta hajotessaan muodostaa  2-etyyliheksanolia, joka aiheuttaa homeoireiden tapaisia ylähengitysoireita. 2-etyyliheksanoli on homettakin yleisempi sisäilmamyrkky. Lattian osalta asia on helposti korjattavissa irroittamalla vanha muovimatto liimoineen ennen uuden materiaalin asentamista. Pieni vaiva siitä hyvästä, että tietää lapsensa konttaavan turvallisella alustalla.

Seinä- ja kattopinnoissa M1 -luokitellut tuotteet ja oman nenän arvio ovat taas paikallaan. Vähäpäästöisiä pintamateriaaleja onkin ihan mukavasti tarjolla, joten sen kitkerän tuoksuisen vinyylitapetin voi hyvillä mielin jättää kaupanhyllylle.

Pieni lapsi tunnustelee maailmaa suullaan. Sen vuoksi lastenhuoneen huonekaluja hankkiessa kannattaa materiaalit ja käsittelyaineet tsekata huolellisesti. Massiivipuiset huonekalut ekologisilla pintakäsittelyillä ovat hyviä valintoja.

Pienet lapset viettävät valtaosan ajastaan nukkuen, joten patjan ja muiden vuodetekstiilien hankintaan kannattaa panostaa. Omiin kokemuksiini perustuen kotimaisissa tekstiilituotteissa on ulkomaisiin verrattuna selvästi vähemmän "uuden" tuoksua, joten todennäköisesti myös selvästi vähemmän kemikaaleja. Vuodetekstiilit ovat niin ihoa vasten ja lähellä hengitysteitä, että jos muuten en olisikaan lastenhuonetta remontoimassa ja sisustamassa, tähän satsaisin varmasti.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, listassani ovat lastenhuoneen kemikaalikuormaa lisäävät lelut. Ftalaatteja sisältäviä muovileluja ei Suomen markkinoilla pitäisi olla lainkaan. Aika ajoin sellaisia Tukesin testauksissa kuitenkin löytyy. Ihan leluitta ei lasta kannata jättää, mutta suosittelen ostamaan ennemmin vähemmän mutta laadukkaampia leluja, mieluummin tunnetuilta brändeiltä kuin jatkuvasti pientä ja halpaa. Näin voisin kuvitella, että kemikaalikimara pysyisi hillitympänä.

Toivottavasti ei ollut aivan liian paatoksellista. Itse tykkään, että materiaalituntemus on äärimmäisen tärkeä osa sisustussuunnittelua ja valintojen pitää paitsi näyttää hyvältä, myös tuntua hyvältä. Monelle omien lasten turvallisuus on ehkä tärkein asia maailmassa. Nyt jätetään kuitenkin ainakin hetkeksi nämä sisäilmajutut.

Karin










29.9.14

Superviehättävä kahvila Lontoossa








Maanantai-illan inspiraatioksi viehättävä kahvila Lontoosta. Tämä saa hymyn huulille harmaampanakin päivänä!
Karin

kuvat: Jelanie

28.9.14

Varjele hyvää sisäilmaa!



Kirjoittelin eilen (klik) omista kokemuksistani huonon sisäilman kanssa. Näitä huonon sisäilman tiloja on meillä Suomessa paljon. Ongelmat kärjistyvät eri tavalla, sillä ilmastostamme johtuen rakentamistapamme on erittäin tiivis ja sen lisäksi vielä vietämme yli 90 % ajastamme sisätiloissa. Vähän virheellisesti sisäilman ongelmat liitetään usein pelkästään home- ja kosteusongelmiin, vaikka ongelmien aiheuttajat voivat olla hyvin moninaiset. Sisäilmaongelmia voivat aiheuttaa myös esimerkiksi materiaalipäästöt rakennus- ja pintamateriaaleissa, erilaiset allergeenit ja puuttellinen ilmanvaihto.

Sisustusten parissa työskentelevänä ymmärrän rajallisuuteni vaikuttaa sisäilman laatuun. Sisustamisella ei voida korjata huonoa sisäilmaa, mutta hyvänkin sisäilman voi pilata huonoilla valinnoilla. 

Itse pyrin aina valitsemaan mahdollisimman vähäpäästöisiä tuotteita. Asumisterveyden kannalta merkittävimpiä ovat luonnollisesti materiaalit, joita on suuret määrät, kuten lattiapinnoitteet, seinäpinnat ja kattomateriaalit. Rakennusmateriaalien M1 luokitus on yksi hyvä signaali vähäpäästöisestä tuotteesta. Kannattaa kuitenkin pitää muutenkin silmät auki, sillä lähellekään kaikille vähäpäästöisille tuotteille ei ole haettu tuota maksullista luokitusta.

Vanhaa tilaa remontoidessa uudetkaan vähäpäästöiset materiaalit eivät pelasta tilannetta, jos ne asennetaan vanhojen materiaalien päälle. Monissa home-epäilyskohteissa huonon sisäilman aiheuttajaksi homeen sijaan onkin paljastunut parketin alle jätetty vanha muovimatto, jonka päästöt vapautuvat huoneilmaan parketin saumoista. Voitte kuvitella, että useimmissa näissä tapauksissa uusilla omistajilla ei ole ollut mitään käsitystä edellisen omistajan tekemästä pienestä pintaremontista.

Tekstiilejä ja kalusteita hankkiessa kannattaa luottaa omaan nenäänsä. Sellaista tuoksua kuin "uusi" ei ole olemassakaan. Yleensä haju kertoo enemmänkin käytetyistä kemikaaleista, esimerkiksi palontorjunta-aineesta, jotka voivat aiheuttaa herkistyneille oireita. Tai herkistää vielä sairastumattomia.

Allergia ja astmaliiton sivuilta näkee Allergiatunnuksen saaneet tuotteet. Joutsenmerkin sivuilta taas näkee listauksen ympäristömerkin saaneista tuotteista. Vaikka tuotteet ovatkin valittu ympäristönäkökulmasta, on ympäristölle hyvä tuote usein hyvä myös ihmiselle. Kaikille hyville tuotteille ei kuitenkaan ole haettu näitä vapaaehtoisia luokituksia, joten jälleen kerran, on oma nenä se paras mittari!

Erityisesti lasten kohdalla suosittelen olemaan varovainen. Pienet lapset sairastuvat nopeammin ja rajummin kuin aikuiset. Heidän immuunipuolustusjärjestelmänsä on vasta kehittymässä.

Kirjoitan vielä myöhemmin, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon pienen lapsen huonetta sisustaessa.

Karin

kuva täältä

27.9.14

Huono huonompi sisäilma



Olen toipumassa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen yksi sadoista tuhansista suomalaisista, jotka kärsivät huonon sisäilman aiheuttamista terveysongelmista.

Sairastelut, jatkuvat poskiontelon- ja keuhkoputkien tulehdukset, olivat pahimmillaan kymmenen vuotta sitten, jolloin tein työtä monessa toimipaikassa. Silloin ei sisäilmaongelmista puhuttu mitään ja minäkään en millään lailla yhdistänyt jatkuvaa sairasteluani tilaongelmiin. Olin astmaatikko. Siksi tarvitsin lääkkeitä jatkuvasti ja silti sairastin vähän väliä. Kellot eivät soineet siinäkään vaiheessa, kun äitiyslomalle jäätyäni sairastelut loppuivat kuin seinään. Kukapa sitä terveenä muistelisi sairaita päiviään.

Olin ollut jo vuosikaudet ilman astmalääkkeitä, ilman jatkuvia poskionteloiden punkteerauksia ja ilman keuhkoja raastavia tulehduksia, kun aloin yhdistelemään lehdistä lukemiani homepommiuutisia ja omaa sairasteluhistoriaani. Lähes jokainen toimipiste, missä olin työskennellyt, kärsi todella pahoista sisäilmaongelmista. Vaikka vietin vain hetken kussakin tilassa, olivat kaikki ne hetket yhteen laskettuna enemmän kuin kehoni kesti.

Onneksi elämä kuljetti äitiysloman jälkeen toiseen suuntaan ja sain työskennellä monta vuotta puhtaissa tiloissa, vaikken osannut sitä silloin mitenkään vaatiakaan. Tuskin tuossa vaiheessa enää muistinkaan koskaan oireilleeni mistään. Mutta nyt sitten taas opiskelujen aikaan, pum!, jossain tilassa ääneni saattaa jo parissa minuutissa muuttua kähinäksi, silmät vetistävät ja pääni tuntuu räjähtävän. 

Silloin pääkipu on infernaalinen. Eilen se lopulta johti siihen, että minut vietiin ambulanssilla päivystykseen lääkittäväksi, kun omat lääkkeet eivät enää auttaneet. Nyt olo on levoton. Kuinka paljon uskaltaa viettää aikaa tiloissa, joista keho varoittaa huutomerkein? Kuinka paljon tämä altistaa minua jatkossa reagoimaan aina entistä herkemmin sisäilmaongelmiin?

Huonon sisäilman aiheuttajat ovat moninaiset. Kirjoittelen niistä myöhemmin paremmin. Nyt parantelen vielä päänsärkykohtauksen jälkikrapulaa.

Karin 

kuva: Myriorama



25.9.14

Upeat Gran RU akustiikkateokset


Yksi Habitare -messujen ehdottomasti parhaista löydöistäni oli ihastuttavat Wilhelmiina Kososen suunnittelemat Gran RU akustiikkateokset. 

Wilhelmiina oli itse Innofusorin osastolla esittelemässä tuotteita ja juttelimmekin pitkään paitsi tuotteesta myös suunnitteluprosessista, joka arvatenkin kiinnosti minua. 

Teistä en tiedä, mutta minusta tuotteeseen voi kiintyä kunnolla vasta kun tuntee sen tarinan. Vanhassa tavarassa tarina voi olla sen historia, uudessa tavarassa se on tuotteen syntytarina. Erityisen ihania kuultavia ovat tarinat niin kutsutuista rakkauslapsista. Suunnittelijasta näkyy jo kilometrien päähän, kuinka valtavan innoissaan ja ylpeä hän on tuotteestaan, kuinka hän silmät tuikkien kertoo, mistä ajatus lähti ja millainen polku pienestä ajatuksesta oikeaksi tuotteeksi on koluttu. 
  
 Wilhelmiina kuuluu juurikin tähän kategoriaan. Sain kuulla kiinnostavan tarinan kuinka hän oli ihastellut "entisaikojen akustiikkataidetta" eli skandinaavisia perinneryijyjä, niissä esiintyviä sommitelmia, symboleja ja kuva-aiheita. Samaan aikaan arkkitehdin työssään Wilhelmiina oli huomannut, että suuri osa markkinoilla olevista akustiikkalevyistä soveltui visuaalisesti paremmin julkisiin tiloihin kuin koteihin, ja kuitenkin monissa kodeissa kaivattiin parannusta akustiikkaan. 

Näiden ajatusten ja ideoiden pohjalta Wilhelmiina lähti suunnittelmaan pintaturpeesta valmistettuihin ekologisiin akustiikkalevyihin uudenlaista visuaalista ilmettä, jotka toimisi monenlaisissa ympäristöissä.

Gran RU sarjan teosten kuviot muodostuvat sadoista vesileikatuista elementeistä, joiden korkoa säätämällä muodostuu huikean hieno kolmiulotteinen pinta.

Gran RU onkin akustinen teos, jossa yhdistyvät mainiolla tavalla suomalainen käsityöperinne, ekologiset materiaalit sekä innovatiivinen valmistusmenetelmä. Lopputuloksena on minun mielestä aivan sykähdyttävän hieno ja ainutlaatuinen akustiikkateos.






kuvat: Innofusor

23.9.14

10 x viihtyisä lukunurkkaus lastenhuoneeseen


Rakastan lukemista! Erityisen ihanaa se on näin syksyisin, kun voi paeta kurjia syyssateita aivan toisenlaisiin maailmoihin. Lukeminen onnistuu tietysti missä vain, mutta ehdottomasti parasta se on kun pääsee pesiytymään pehmeiden tyynyjen ja torkkupeitteiden kanssa divaanin nurkkaan.

Olen pienesti huolissani erityisesti lasten kohdalla siitä, jääkö lukeminen sähköisen viihteen jalkoihin. En halua muodostaa mitään vastakkainasettelua näiden välille, molempi parempi siis. Opetuskäyttöönkin soveltuvia pelejä ja sovelluksia kehitetään jatkuvasti ja kyllähän lastenkin elämässä saa olla mukana ihan puhtaasti viihdettä, kuten aikuisillakin.

Luetulla tekstillä on kuitenkin oma ainutlaatuisuutensa verrattuna esimerkiksi tv-ohjelmiin, sillä lukeminen jättää enemmän tilaa omalle kuvittelulle. Mielikuvituksen lisäksi lukeminen kehittää luonnollisesti lapsen kieltä ja lisää sanavarastoa, jotka taas helpottavat niin toisten ymmärtämistä kuin itsensä ilmaisuakin. 

Yhtä kaikki, keräsin alle ideoita lasten lukunurkkauksista, joilla voisi oman esimerkin lisäksi  houkutella lapsia kirjojen pariin. 














Karin

kuvat: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10

22.9.14

Houkuttelevia väripareja syksyyn!


Sininen on niin tehnyt paluun! Olen elänyt sen ajan, kun suomalaisissa sisustuksissa ei paljon muista väreistä kuin sinisestä oltu kuultukaan. Ja sinisellä sisustaminen tarkoitti sinisellä sisustamista hyvin kirjaimellisesti. Oma kotinikin näytti siltä kuin maalipurkki olisi tipahtanut lattialle ja maali olisi roiskuessaan värjännyt kaiken mahdollisen samalla sävyllä. Ei varmaan sellaista esinettä löytynyt, jota ei sinisenä olisi saanut! Niin intohimoisesti kuin sinisellä sisustettiinkin, kyllästyttiin siihen yhtä suurilla tunteilla. Moni, allekirjoittanut mukaan lukien, on vannonut, ettei koskaan enää tule sinistä käyttämään.

Nyt aika on selvästi tehnyt tehtävänsä. Sininen on alkanut taas näyttämään kauniilta ja se sopiikin erinomaisesti suomalaiseen sisustukseen ja (sielun)maisemaan. Edellisestä kerrasta oppineena Less is more!

Kirkkaat sinisen sävyt saavat puun luonnolliset sävyt hehkumaan!




Utuiset, puuteriset sävyt sopivat mielestäni mitä parhaimmin tänne Pohjolaan. On kuin kurkistaisi ulos ikkunasta pakkasen puraisemaa maisemaa. Lämmin kupari tuo yhdistelmään suloista lämpöä.


Jos uudestaan syttynyt rakkaus siniseen yllättää, niin vielä enemmän sitä tekee tykästykseni vihreään! Vihreä tuntuu niin ihastuttavan intensiiviseltä ja vetoavalta. Yhdistelmä sinisen kanssa on voimakas, mutta levollinen. Näin värikkääseen sisustukseen en ole (vielä) valmis, mutta ehkä tämä toimisi pienemmissä yksityiskohdissa.

Karin

kuvat: 1 | 2 | 3

21.9.14

Upea skandinaavinen koti Pietarissa


Osa näistä kuvista on pyörinyt Pinterestissä pidenpäänkin, mutta halusin tehdä postauksen tästä asunnosta kokonaisuutena, sillä nimenomaan tilojen liittyminen toisiinsa on mielestäni parasta tässä venäläisen arkkitehtitoimisto INT2:n tekemässä suunnitelmassa.

Suunnittelun lähtökohtana on ollut mahdollisimman avoin oleskelualue, jossa on kuitenkin monta erilaista toimintoa. Suurten tilojen ongelma on mielestäni se,  että tilat jäävät usein sekaviksi ja jäsentymättömiksi. Jos tilaan ei saa esimerkiksi mattojen tai valaisimien avulla muodostettua näkymättömiä seiniä, on tunnelma helposti yhtä viihtyisä kuin messuhallissa.

INT2 on ratkaissut asian materiaalien vaihtelulla. Vanerista rakennettu ruokailutila muodostaa selvän oman yksikkönsä. Se on selkeä oma tunnelmallinen tilansa ja kuitenkin samaan aikaan yhtä oleskelutilan kanssa.

Keittiön päädyssä olevassa kaapistossa on käytetty samaa puulajia. Näin ruokailutilalle löytyy ikään kuin pari. Keittiön paikka jäsentyy kauniisti näiden kahden väliin.

Pienet yksityiskohdat ovat myös tärkeitä. Keittiökaapiston päätyyn on rakennettu käytännöllinen hylly kirjoille. Sillä on kuitenkin käytäntöäkin suurempi merkitys mielikuvaan. Sohva ei sijaitse suoraan keittiökaapiston kyljessä vaan keittiö loppuu ja olohuone alkaa kirjahyllyn kohdalta.








Vanerisen ruokailutilan lisäksi tilaa jakavat väliseininä toimivat kirjahyllyt ja värien käyttö. Kirjahyllyt merkkaavat suunnan työhuoneelle ja tumma tausta rytmittää pienen seinänpätkän omaksi musisointitilakseen.






Työtila on pieni, mutta toisaalta kaikki tarvittava on lähellä. 
Valkopohjainen taulu toimii kuin ikkunana oikean ikkunan puuttuessa. 





Olohuoneessa on jatkettu samalla tyylillä. Rauhallinen tapetti toimii hyvänä taustana tv-kalusteelle laitteineen. Taulu, alaslaskettu roikkuva valaisin, matto ja pehmeät tekstiilit kertovat, että tässä on tarkoitus rentoutua ja rauhoittua. 






Makuuhuoneen kalusteet ovat yleensä matalia. Seinän alaosan maalaus korostaa aluetta, jossa tapahtuu. Seinän vaalea yläosa jää huomaamattommaksi ja näin vältytään hengettömältä ja hajanaiselta tunnelmalta. Herkät luonnonmateriaalit pehmentävät muuten aika rajullakin vastaväriparilla toteutettua värimaailmaa. Eri puulajien yhdistely ei muuten näytä lainkaan pahalta silloin kun kyseessä on aito puu eikä puujäljiltelmä.






Kylpyhuoneen kuvat jätin laittamatta, sillä niissä ei mielestäni ollut sitä samaa skandinaavista tunnelmaa kuin muussa asunnossa. Eivät nekään pöllömpiä olleet, mutta eivät niin saumattomasti istuneet tähän kokonaisuuteen kuin olisin toivonut. Kuvia voi käydä katsomassa täältä.

Huomasitteko muuten, etteivät kuvat olleet valokuvia, vaan erittäin taidokasta 3D-mallinnusta? Minulla menivät nimittäin ensimmäiset kuvat ihan täydestä valokuvina...

Karin

kuvat: INT2













20.9.14

Kylpyhuoneremontista haaveilua


Kylpyhuoneen remontti ei ole meillä kotona millään tapaa realistinen ajatus ainakaan ennen valmistumistani, mutta mikäpä estäisi haaveilemasta. Sitä paitsi hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Tosin se ei taida ihan suoranaisesti päteä kylpyhuoneremonttiin.

Haaveilen tilasta, jossa olisi tietynlaista huonemaisuutta. Suihkulle olisi selkeä oma lasiseinällä rajattu alueensa. En tykkää yhtään siitä, että vesi lainehtii suihkussa käynnin jälkeen koko tilassa. Unelmoin myös tuntevani lämpimän puun jalkojeni alla suihkussa seistessäni. Kylpyhuoneen pintamateriaalit olisivat yksinkertaiset. Vain suihkualueen seinät olisivat laatoitettuja. Kaikki muut kylpyhuoneen seinät olisi pinnoitettu kalkkilaastilla tai muulla vastaavanlaisella materiaalilla. Lattialaatoiksi haluaisin perinteistä kuusikulmaista laattaa, joka sopisi mainiosti meidän kodin muihin yksinkertaisiin ja ajattomiin pintamateriaaleihin. Kalusteet voisivat olla hyvin yksinkertaiset, mutta paikanpäällä mittojen mukaan rakennetut. Näin saisin pienen tilan hyödynnettyä joka sentiltä.


Puuritilä suihkutilan lattialla olisi mainio 
kuva: Decor pad

Aito puu kalusteissa viehättää



Ei laatoitusta kaikkiin seiniin!

Piensisustuksella rentoutta ja pehmeyttä tilaan


Sattumalta, jotain ihan muuta etsiessäni, törmäsin tähän kolme vuotta sitten, ihan opintojeni alussa tekemääni luonnokseen kylpyhuoneesta. En enää edes muistanut tehneeni tällaista! Olikin hauska huomata, miten maku on kuitenkin pysynyt kokolailla samana. Suurin ihastus betoniin on omalta kohdaltani mennyt ohi, joten kalusteen suunnittelu menisi uusiksi. Osa kalusteesta voisi olla laatoitettu, mutta muutoin käyttäisin puuta enemmän. Ihan vinkkeliin piirretty allas menisi myös vaihtoon. Suttuisen näköinen ovi esittää lasiovea saunaan. Sisäänkäynti kylpyhuoneeseen on wc-istuimen suojaavan lasiseinän ja istuinpenkiksikin soveltuvan tason välissä. 
   


Pakko vielä loppuun laittaa kuva toteutuksesta, mitä en kuuna päivänä omaan kotiini huolisi. Tai kertokaa minulle minulle miten tuo pidetään siistinä? Nypitäänkö tuolta kivien välistä yksitellen kaikki suihkuttaessa irronneet hiuksenpätkät? En suosittele kokeilemaan kotona, jollei ole löytänyt sisältään todellista himosiivoojaa.

Jotain helppohoitoisempaa kiitos!
kuva: Archilovers

Karin